*

Toni Honkala

YLE ja skientistinen tiedejournalismi

Ajatuksia artikkelista, jossa painotetaan (luonnon)tieteellisen ajattelun tärkeyttä. 

Artikkeli: https://yle.fi/uutiset/3-9772447

 

Artikkelissa on tärkeää asiaa. Tieteet näyttäisivät olevan järkeviä keinoja rakentaa yhdessä yhteistä ymmärrystä ja kuvauksia maailman ilmiöistä.

MUTTA...
uutisessa tulee jälleen hyvin esiin se, että YLE näyttää ylipäätään (tiede)uutisissaan propagoivan skientismiä eli tiedeuskovaisuutta. Tarkoitan skientismillä näkemystä, että vain (luonnon)tiede voisi toimia maailmankuvan rakentajana, ja että vain (luonnon)tieteen avulla voidaan selvittää "tosiasioita", "faktoja" kokemastamma maailmasta.

(Luonnon)tiedekin perustuu kehäpäättelyyn, jossa tieto perustellaan aistikykyjen ja järjen toiminnoilla. Aistikyvyt ja järjen toiminnat taas perustellaan niillä itsellään. Karkeasti yksinkertaistaen väite kuuluu, että: "Tiedän, että näen maailman, koska minulla on silmät. Tiedän, että minulla on silmät, koska näen." Tällainen perustelu on oikeastaan samanlaista kehäpäättelyä kuin väite, että “Raamattu on Jumalan sanaa, koska Raamatussa sanotaan niin.”

Ei tarvitse kovin paljon opiskella filosofian historiaa, kun antiikin skeptikoiden kautta eteen tulee n. 1700-luvulla Immanuel Kant, ja hänen oivalluksensa, että ei ole keinoa tietää, vastaako tietomme todellisuutta itseään vai eikö vastaa.

Skeptisismin asettamiin tieto-ongelmiin ei ole löydetty tyydyttävää ratkaisua kuluneita vuosisatoina eikä sitä tunnu olevan näköpiirissä. Äärimmäinen skeptisismi johtaa arkielämän kannalta absurdiin solipsismiin, mutta solipsismia ei voida selittää tyydyttävästi pois. On vain löydettävä muita ratkaisuja kehittää järkeviä selityksiä ja opittava elämään tiedollisen epävarmuuden kanssa. Kestävä ratkaisu ei kuitenkaan ole korvata uskonnollista metafysiikkaa toisenlaisella (tietämiseen liittyvällä) uskonnollisuudella, skientismillä.

Tietämisen mahdollisuuden meille asettamat haasteet ovat mahdollistaneet sittemmin sellaiset suuntaukset kuin mm. fenomenologia, (sosiaalinen) konstruktivismi, jne. Näistä en ole juuri koskaan kuullut mainittavan mitään YLE:n tai muissakaan tiedeuutisissa. Ne ovat kuitenkin käsittääkseni merkittäviä tieteenfilosofisia suuntauksia, ja johtavat erilaiseen tieteelliseen ajatteluun kuin mitä luonnontieteiden parissa on käytössä.

Tietoteoreettisesti ajatellen kaikki väitteet tyyliin "tiede osoittaa faktat", "tiede on osoittanut, että on tosia”, “niin sanottu arkiajattelu on aivojemme luontainen tapa ajatella” jne. ovat tieteenfilosofista uskonnollissävyistä julistusta, skientismiä. 

Näin ajatellen niin sanotut "kovat tieteet" kenties juuri ovatkin niitä helppoja vastauksia antavia: kaikkien niiden perustalla on materialistinen filosofia, joka on vain yksi mahdollinen metafyysinen filosofia. Metafysiikalla on väliä, koska metafyysisiä oletuksia tehdään joka tapauksessa koko ajan. (Wittgensteinkin palasi Tractatuksen jälkeisen pitkän tauon jälkeen filosofian pariin pohtien muun muassa juuri tietämisen varmuuttaa).

Skepsis ry propagoi skientismiä: se on valinnut skeptisismin filosofisista suuntauksista kannattaa vain sellaista, joka mahdollistaa (luonnon)tieteellisen ajattelun.
Tiina Raevaara on julkiateisti, joka käyttää julkista asemaansa myös oman maailmankatsomuksensa propagoimiseen. Näin tekevät muutamat muutkin suuren median suosimat julkkis(luonnon)tieteilijät; parikin tähtitieteilijää kommentoi oman pätevyysalansa ulkopuolisia asioita luonnontieteilijöille ominaisin kovin varmoin äänenpainoin. Oman maailmankatsomuksen propagointi on tavallaan ymmärrettää, koska asia on useimmiten itselle kovin tärkeä. Tuollaista propagointia tekee meistä kovin moni muukin mukaan lukien minäitsekin.

Kenties todellista kriittisyyttä olisi kuitenkin tiedostaa (luonnon)tieteen teoreettiset perusteet ja oletukset, sekä se, mitä tieteiden avulla voidaan "metafyysisen" OIKEASTI sanoa maailmasta, ihmisestä ja elämästä? Tästä eivät YLE:n tiedeuutiset eivätkä oikein muutkaan tiedettä popularisoivat julkaisut koskaan näytä puhuvan mitään. Tieteiden popularisointia ja "kansansivistystä" ajatellen tämä olisi kuitenkin tärkeä asia.

Painotan vielä lopuksi, että tieteet näyttäisivät olevan järkeviä keinoja rakentaa yhdessä yhteistä ymmärrystä ja kuvaa maailman ilmiöistä. Kannatan niiden käyttöä. Henkilökohtainen maailman- ja elämänkatsomus sitävastoin voi sisältää paljon muitakin elementtejä kuin tieteellisiä teorioita, ja niinhän ne sisältävätkin mm. vahvoja metafyysisiä ja tiedollisia oletuksia. Niitä tutkitaan mm. filosofian ja antropologian parissa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ei pidä sekoittaa maailmankatsomusta ja elämänkatsomusta.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala

On tosiaan syytä määritellä tarkasti käyttämänsä termit, jotta tiedetään mistä puhutaan. Käytän tässä kirjoituksessa synonyymeimä termejä maailmankatsomus ja elämänkatsomus, joilla tarkoitan mm. maailmankuvan/-kuvien, elettyjen kokemusten, metafyysisten käsitysten, tunne-elämysten, eettisten arvojen ja tulevaisuuden näkemyksien muodostamaa kokonaiskäsitystä. Maailmankuvalla tarkoitan katsomusta kapeampaa käsitystä esim. jonkin tieteenalan parissa käytössä olevaa kuvausta maailmasta.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Aistien kautta me nyt kuitenkin joudumme havainnoimaan. Ja niiden samojen aistien kautta ihmiset myös sen "huuhaa"-informaation saavat. Jos aisteihin ei voi luottaa, niin millä perusteella silloin esim. mikään kokemus Jumalasta, luettu lause Raamatusta tai kuultu pätkä saarnasta olisi yhtään sen enempää todellista kuin aistihavainnot, joiden perusteella luonnontiede toimii? Jos aisteihin ei voi lainkaan luottaa, niin onko silloin millään käsityksillämme ympäristöstä mitään väliä?

Luonnontieteen tulokset ovat havaintoihin tai niistä tehtävissäoleviin päätelmiin perustuvia. Niitä voidaan arvioida ja osoittaa virheelliseksi vastaavilla perusteilla. Tulokset ovat kokemuksiemme mukaan usein hyvin toimivia ja jos eivät ole, niin selvittelyä jatketaan. Tieteellinen metodologia toimii ja tuottaa tarkentuvia tuloksia.

Pelkän väitteen varassaolevat selitykset ovat kaikki saman arvoisia. Ei ole mitään keinoa arvioida onko myyttinen Suuri Kurpitsa parempi selitys universumin olemassaololle kuin Kalevalan Sotkan Muna tai kristinuskon Jumala. Havaitsemattomissa olevan entiteetin tms. väitteenvaraisen asian kelpuuttaminen tieteissä validina selityksenä avaisi ovet kaikille vastaaville väitteille. Mitä sen jälkeen enää tieteistä jäisi jäljelle?

Tiede tuottaa arvioitavissaolevaa tietoa ja toimivia ratkaisuja. Huuhaa tuottaa korkeintaan hyvää mieltä.

Näillä perusteilla en pidä tietoteoreettista tms. filosofista saivartelua tiedon luonteesta tai havaintokykymme puutteista kovinkaan tarpeellisena tieteen kritiikkinä. Tiede tarjoaa parasta saatavilla olevaa tietoa, ja siksi on tärkeää, että tieteen asemaa myös puolustetaan. Jo huuhaan suosio tekee siitä puolustamisesta välttämätöntä.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala

"Aistien kautta me nyt kuitenkin joudumme havainnoimaan. Ja niiden samojen aistien kautta ihmiset myös sen "huuhaa"-informaation saavat. [...] Jos aisteihin ei voi lainkaan luottaa, niin onko silloin millään käsityksillämme ympäristöstä mitään väliä?"

Nämä ovat tietoteorian ja elämänkatsomuksen kannalta merkittäviä kysymyksiä: kysymyksissä käytetyistä sanoista suuria haasteita muodostavat mm. käsitteet "me", "minä", "havainto" ja "maailma". Voidaan ajatella, että kaikki (tieteellinen) teoretisointi, "totuudet" perustuvat filosofisille oletuksille, joita ei voi todentaa eikä kumota itsensä ulkopuolella - ne toimivat siten kaikin tavoin kehäpäättelyn sisällä.

(YLE:n) skientismiin kohdistamani huomio ei lainkaan väheksy eikä kritisoi tieteitä. Kirjoitukseni alussa ja lopussa toin mielipiteenäni esiin, että tieteiden avulla vaikuttaisi olevan mielekkäintä rakennella yhteiskunnallinen, yhteisesti jaettu arkipäivän ongelmia tutkiva ja poliittiselle päätöksenteolle perusteita antava tietovaranto. Tieteiden avulla vaikuttaa muun muassa saavutetun merkittäviä muutoksia maapallolla ja ihmisen elämässä.

Tieteellisillä "totuuksilla" (tai muillakaan "totuuksilla") ei välttämättä kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisuuden sinänsä kanssa (ks. esim. hakulauseella: Onko naturalismi itsensä kumoavaa?) Merkittävä kysymys on myös, mitä voisi olla "maailma sinänsä", ja onko sellaista ollenkaan olemassakaan.

Tällaiset pohdinnat eivät tietenkään kiinnosta kaikkia, eikä ole tarviskaan. Mutta on tärkeää selvittää ideologioiden ja filosofisten näkemysten taustaoletuksia, koska voi ajatella kaiken käsitteellisen "tiedon" ja "totuuksien" perustuvan filosofisille oletuksille, ja tällaisilla oletuksilla olevan käytännön vaikutuksia. Tämänkaltainen selvittäminen on filosofista tutkimustyötä. Miksi muuten en koskaan näe tiedeuutisissa esim. jotain tieteenfilosofiaa koskevaa tutkimusta? Tai artikkelia vaikkapa Thomas Kuhnin paradigman käsitteestä, tai monien muiden tieteenfilosofien tutkimuksia?

Tieteet näyttävät ytimeltään perustuvan epämääräisille filosofisille (tietoteoreettisille ja metafyysisille) oletuksille, ja ovat siinä mielessä uskonvaraisia. Jos tällaisia (luonnon)tieteellisiä teorioita propagoidaan "totuuksina", se on skientismiä. Tästä kritisoin YLE:n tiedejournalismia. En kritisoi tieteitä enkä tieteentekijöitä, vaan sitä, että journalismissa propagoidaan kritiikittömästi joitain tiettyjä näkemyksiä.

(Luonnon)tiedettä popularisoiville julkaisuillle näyttää ylipäätään olevan ominaista kertoa asioista hyvin varmoin äänenpainoin ja ongelmat suoraksi vetäen. Esim. tietoisuuden ja aivojen suhde kuvataan usein ongelmattomasti emergentistisesti vaikka ilmeisestikin tietoisuuden selittämisen haaste on filosofisesti erittäin ongelmallinen, ja johtaa helposti äärimmäiseen skeptisismiin ja solipsismiin.

Äärimmäinen skeptisismi ja solipsismi ovat arkiajattelun ja arkiajattelun kanssa samoille metafyysisille oletuksille rakentuvien tieteellisten teorioiden (ja myös hyvin monien uskonnollisten oppijärjestelmien) näkökulmasta absurdeja, mutta niiden asettamia teoreettisia haasteita ei ilmeisestikään voida kumota.

Elämän- ja maailmankatsomuksien muodostumista ajatellen ei kenties olekaan vain yksiä "oikeita" selitys- ja kuvausmalleja, vaan erilaiset kuvaus- ja merkitysjärjestelmät voivat olla komplementaareja, toisiaan täydentäviä. Oletan esim., että suurin osa ammattitutkijoista tiedostaa oman tieteenalansa tiedolliset rajoitteet, jonka vuoksi on mahdollista että vaikkapa joku evoluutiobiologi voi elämänkatsomukseltaan olla uskonnollinen / henkinen. Ihmisen elämisen kokemus vaikuttaisi olevankin niin moniulotteinen, että sen selittäminen vain yhdellä filosofisella tavalla on kapea-alaista... "putkiaivoista"

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Tieteiden perusteista voi tietysti aina keskustella, mutta tosiasia kuitenkin on, että nykymetodologia tuottaa toimivia tuloksia.

Samaa ei voi sanoa syrjäytetystä uskonnollisesta metafysiikasta, joka oli lähinnä tieteen jarru. Metodologisen naturalismin voittokulku ja uskonnollisen metafysiikan hävittäminen tieteistä on itseasiassa parasta, mitä ihmiskunnalle on tapahtunut sitten kirjoitustaidon keksimisen.

Havaittava todellisuus siitä tehtyine päätelmineen on valitettavasti nykyisellään ainoa arvioitavissa olevia tuloksia tuottava tapa tehdä luonnontiedettä. Ja tulosten arvioitavuus on selitysvoimaisuuden ja toimivuuden ohella se kriittisin asia.

Luonnontieteiden metodologiassa on tietysti puutteensa siinäkin, eikä kukaan kiellä ehdottamasta parannuksia, mutta vain väitteenvaraisille selityksille ei pidä avata tietä. Perusteiden on parasta olla hyviä.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala Vastaus kommenttiin #7

Kirjoitukseni keskeinen teema oli kritisoida YLE:n tiedejournalismin kritiikittömyyttä, ja siitä rakentuvaa kuvaa skientistisestä propagandasta. En kritisoinut tieteentekemistä sinänsä, vaan siitä uutisointia. Tulokulmani aiheeseen on filosofinen: pohdin tiedon ja tietämisen mahdollisuutta osana elämänkatsomuksen kehittämistä.

Ajattelen tieteellisten maailmankuvien (niitähän voi olla monia riippuen taustalla vallitsevasta tieteenfilosofiasta), kuten maailmankuvat ylipäätään, olevan suppeampia asioita, kuin elämän- tai maailmankatsomus. Niitä ei voi rakentaa vain (luonnon)tieteellisen filosofian perustalle varsinkaan, kun (luonnon)tieteellinen (kuten monin muukin) ajattelu jo edellyttää monia perustelemattomia filosofia oletuksia minästä ja maailmasta, tiedosta ja tietämisestä.

Tiedon ja tietämisen perusteiden pohtiminen on tärkeä osa elämänkatsomuksen rakentamista (joka ihanteellisissa oloissa jatkuu enemmän tai vähemmän läpi koko elämän). Tiedeuutisoinnin olisi tärkeää tuoda myös esiin, millaiseen oletuksiin tieteellinen toiminta perustuu. Suomessa ihmisillä koulutustaso on maailman kärkiluokkaa. Täällä voisi tiedejournalismissakin käsitellä ensinnäkin laajemmin koko tieteen kenttää (ottaa mukaan myös humanistiset ja yhteiskunnalliset tieteet) ja toisekseen sitä, mihin tieto perustuu ja millaisia ongelmia tieteenfilosofioihin liittyy.

Tosiasia-väitteet kannattaa aina sijoittaa kontekstiinsa: millaisessa filosofisessa maailmankuvassa väitteen ajatellaan kuvaavaan jotakin "tosiallista" olemassaoloa? Juuri tämä on eräs esittämäni kritiikin ydin: (YLE:n) tiedejournalismi ei millään tavalla kontekstoi tietoväitteitä esimerkiksi taustoittamalla, että tämän ja tämän tieteellisen teorian ja käsityksen mukaan asian voidaan ajatella olevan niin tai näin. Esittämällä vain "tosiasiaväitteitä" operoidaan skientististä ideologiaa propagoivassa viestintäkulttuurissa.

Tuskin juuri kukaan vakavasti otettava tieteentekijä uskoo oman alansa tietämyksen olevan (totuuden korrespondenssi -teorian mukaan) absoluuttista totuutta sinänsä, vaan ajattelee sen olevan aina suhteessa kulloisellakin hetkellä vallitseviin tieteellisiin paradigmoihin - siis vallalla oleviin peruskäsityksiin tieteellisen tutkimuksenteon teorioista ja menetelmistä.

Kuten kirjoituksessani toin pariinkin kertaan esiin, pidän tieteellisiä tiedonmuodostamisen ja maailmankuvailemisen tapoja selkeinä ja mielekkäinä tapoina rakentaa tietovarantoa yhteiskunnallisen päätöksenteon ja teknologian kehittämisen avuksi. Nykyään ei näytä olevan järkevää uuttaa itse tieteelliseen toimintaan uskonnollista metafysiikkaa - tosin tieteet itse perustuvat uskonvaraisille metafyysisille oletuksille, kuten jo edellä kirjoitin.

Tämä ei silti tarkoita sitä, etteivätkö tieteet olisi hyvä asia. Se tarkoittaa vain sitä, että tieteellinen teoretisointi on inhimillistä, filosofista toimintaa, ja sitä ja sen perusteita, tulee pohtia kriittisesti, ja ne olisi hyvä tiedostaa. Tässä juuri on kritiikkini ydin: tiedejournalismi ei puhu mitään tieteenfilosofisista perusteista ja niihin liittyvistä tietoteoreettisista ongelmista.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #10

Kyllähän niitä elämänkatsomuksen eväitä on itse kunkin hyvä hankkia, mutta Ylen tiedeohjelmien tarkoitus on tarjota tietoa tieteen tuloksista.

Ylen tiedeohjelmisto on kansainvälisestikin korkeatasoista enkä muuttaisi niitä olennaisilta osiltaan mihinkään. Paitsi ehkä siten, että niiden määrää voisi lisätä.

Kitinää tieteen menetelmistä voi sitten katsella säännöllisin väliajoin tv7:sta, jos jotakuta kiinnostaa. Siellä tiedetään, että filosofisella saivartelulla on mahdollista hukata käytännössä ihan minkä tahansa asian substanssi ja punainen lanka.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala Vastaus kommenttiin #11

Kannatan myös asiallista tiedejournalismia. Tunnelma asiallisuudesta kuitenkin kärsii, mikäli esim. toimittaja surutta samaistaa mielen ja aivot, vaikka tietoisuuden ongelma vaikuttaa olevan hyvin monimutkainen eikä siihen näytä olevan yksiselitteisiä laajasti hyväksyttyjä ratkaisuja - eikä todennäköisesti koskaan tulekaaan.

On hyvä pitää myös mielessä, että tieteellisten tutkimusten tulokset ovat tutkijoiden tekemisen tulkintojen tulosta. "Tieteen kaavun" alta esitetään välillä myös ei-tieteellisiä ja puhujan oman pätevyysalan ulkopuolella olevia mielipiteitä. Toimittaja saattaa esimerkiksi tehdä artikkelin tähtitietelijiästä, joka surutta puhuu monimutkaisista filosofian alan ongelmista "varmalla rintaäänellä". Toimittaja ei välttämättä lainkaan haasta haastateltavansa esittämää näkemystä, mikä on tavallaan ymmärrettävää asiantuntijastatusten erilaisuuksien kannalta.

Erikoista se on siinä mielessä, että niin toimiessaan toimittaja toimii vain kritiikittömänä äänitorvena. Tieteentekeminenh on myös poliittista toimintaa: tutkijat eivät ole läpeensä objektiivisia, vaan he ovat ihmisiä, joilla on myös monia arkipäiväisiä ei-tieteellisiä käsityksiä (ilman niitä tutkimus ei ole mahdollista), tarve hankkia statusta ja rahoitusta jne.

YLE:n tiedeohjelmia voisi kehittää vaikkapa niin, että otettaisiin enemmän esiin tieteenfilosofiaa ja laajemmissa jutuissa voitaisiin selittää, millaisiin oletuksiin esitetty tieto perustuu. Sellainen toiminta ei haittaisi ketään, vaan siitä olisi hyötyä kaikille. Se laajentaisi myös meidän suuren yleisön tietämystä ja käsitystä tieteellisestä toiminnasta ja tieteellisestä tiedosta.

Filosofian avulla on mahdollista löytää ongelmia monista asioista, ja se on välillä ymmärrettävästi harmillista. Selkeä ja varma tieto ja tietäminen olisi kiva asia. Filosofisesti se ei kuitenkaan näytä olevan mahdollista, vaikka erilaisissa ideologioissa (mm. uskonnot ja skientismi) niin halutaan esittääkin.

Filosofiaa voi pitää myös vaarallisena. Tarinan mukaan ateenalaiset juottivat myrkkyä Sokrateelle, koska tämä villitsi ateenalaisen nuorison opastamalla heitä kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä ja tietouskomustensa perusteita. Nykyään sen sijaan voidaan käyttää "myrkyllisiä" argumentaation muotoja. Esimerkiksi ensin epämieluisten puheenvuorojen esittäjien suut yritetään tukkia pyrkimällä tekemään heidät naurunalaiseksi (jota voi jo ajatella agressiivispassiiviseksi vastarinnaksi). Sitten voi seurata suorempaa vihapuhetta ja lopulta jopa fyysistä väkivaltaa.

Filosofioita voi ja pitääkin kritisoida. Niitä voi halutessaan myös väheksyä ja käpertyä omaan (esim. skientistiseen) uskonvarmuuteensa.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #12

Eivät luonnontiedeohjelmat tarvitse mitään "Parental advisory"-tarroja, jolta nuo filosofiset disclaimerit hieman vaikuttaisivat.

Jospa ne luonnontiedeohjelmat pidettäisiin ennallaan ja Yle vaikka tuottaisi filosofian historiaa, tyylilajeja ja soveltamisalueita käsittelevän ihan oman ohjelmasarjansa. Sen katsoisin ihan mielelläni itsekin.

Ei tarkoitukseni ole ollut loukata, lueskelen filosofiaakäsittelevää kirjallisuutta ihan mielelläni aina välillä itsekin, kunhan annoskoot pysyvät kohtuullisina. En vain kertakaikkiaan näe mitään sellaisia vikoja luonnontieteen metodologiassa, jotka vaatisivat tieteenfilosofisia muutoksia. Päinvastoin, näen moisessa paljon vaaroja.

Olkoon tuo vaikka sitten skientismia - sopii mulle, olen Skepsiksen jäsen.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala Vastaus kommenttiin #13

"[...] skientismia - sopii mulle, olen Skepsiksen jäsen."

Aika moni niin sanotun "uskonnoton" voi olla ns. tiedeuskovainen. Se on ihan ok. On rikkaus, että katsomuksia on monia. Ajattelen, että ne kaikki kehittävät meitä ihmisinä, kun voimme peilata omaa ajatteluamma ja uskomuksiamme toisiemme kanssa.

Tämän blogini kritiikki kohdistuu tähän asiaan sillä tavalla, että nykyinen YLE:n tiedejournalismi (ja ylipäätään tiedejournalismi) hieman propagoi skientistisellä sävyllään yhden elämän- ja maailmankatsomuksellinen katsantokannan näkemyksiä.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala Vastaus kommenttiin #11

"Ylen tiedeohjelmisto on kansainvälisestikin korkeatasoista"

Vetoaminen suosittuvuuteen ei ehkä ole mielekäs "totuuden" kriteeri. Esim. BBC:n tiedejournalismi kärsii samanlaisesta skientismistä.

Skientistinen ote on myös vahva vaikkapa Netflixiltä nähtävässä sinänsä ansiokkaassa ja hienossa Cosmos-sarjassa, joka ilmeisesti on uudellentehty sarja edesmenneen Carl Saganin samaninimisestä sarjasta. Tässä uudessa Cosmoksessa esiintyvä puhemies taitaa ollakin Saganin entinen oppilas? Cosmoksessa tarina etenee paikka paikoin samaan tyyliin kuin monissa iihmiskunnan perinteisissä maailman ja elämän alkusyntyjä kuvaavissa tarinaperinteissä.

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen

Olen ymmärtänyt tästäkin puheenvuorosta ja oman kokemustaustani pohjalta filiosofisen ajattelun viimeaikaisen kehityksen niin, että totuus löytyy 'pragmaattisella logiikalla' ja 'tekemällä oppimisella'.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala

Pragmatismi vaikuttaa olevan suosittu ja kätevä filosofinen suuntaus: sitä käyttäessä voidaan keskittyä käytännölliseen arkielämään ja jättää filosofian ratkaisemattomat "ikuisuuskysymykset" (muun muassa kuka/mikä minä olen, mitä on tietoisuus, mitä on maailma, mitä on tieto, mitä on tietäminen, jne.) pohdittaviksi muihin yhteyksiin.

Pragmatismi ei kuitenkaan näytä poistaneen saati ratkaisseen "suuria kysymyksiä", ja perustuu itsessään oletuksiin näistä suurista kysymyksistä. Nämä suuret kysymykset ovat niitä, joita me ihmiset pohdimme oman elämänkatsomuksemme alueella.

(Pragmatisti kokonaisuutena on laaja käsite, ja siinä on monia osa-alueita. Yksilö voi esim. kannattaa pragmatismia joissain asioissa, mutta jotain toista suuntausta taas toisessa asiassa).

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Itse olen Roskasaitti-blogissani esitellyt joskus vähän suppeampaa teemaa: tieteellisen tutkimuksen kriittinen uutisointi. Tässä siis olen jättänyt metafysiikan rauhaan ja oletellut, että tutkimuksen kohde on olemassa ja tutkimuksen tuloskin virherajoissaan. Jäljelle jää tutkimuksen merkitys. Esimerikiksi uhkapainoitteinen lähestymisote tutkimuskohteeseen tuottaa helpommin uhkapainotteisia tuloksia ja vielä helpommin uhkapainotteisia tiedeuutisia. Kuka siis pystyisi uutisoimaan tutkimustulokset suhteessa muuhun tiedettyyn jne.

Toisin sanoin: tutkimusorganisaation lehdistötiedote on mainos ja tiedetuutinen on mainoksen kopio. Tätä kautta päästää jo lähemmäksi aloituksen skientismiäkin. Tuo uutisointitapahan muistuttaa uskonnollista totuuksien julistusta. Edelleen sitten esim. ympäristöpolitiikka perustuu ainakin osittain näihin mainoksiin jne.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala

On mielenkiintoinen näkökulma, että tiedeuutinen on mainos.

Kiteytit hyvin kritiikkini YLE:n tiedejournalismista kuvaamalla, että tiedeuutisten mainostustapa muistuttaa uskonnollista julistamista.

Miksi tiedeuutisointi on täysin kritiikitöntä? Käytetäänkö sitä propagoimaan omaa maailmankatsomuksellista agendaa, jolloin se itse asiassa tulee lähelle propagandaa?

Millainen on toimittajien tieteenfilosofinen koulutus? Valitsevatko jo valmiiksi skientisesti suuntautuneet toimittajat työalueekseen (luonnon)tieteestä kirjoittamisen, ja markkinoivat sitten tieteellisen työn tuloksia omaan katsomukseensa sopivalla tavalla (esim. suruttomasti samaistamalla mielen ja aivot, vaikka juuri tietoisuuden ongelma on yksi perusongelmista).

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"Miksi tiedeuutisointi on täysin kritiikitöntä?"
Tähänkin voi olla useita syitä, mutta jos ajatellaan tavanomaista luonnontieteellistä artikkelia, niin se hyvin kapea, mutta syvälle menevä viipale, erityisalan tietoa, uutta tietoa. Siinä on käytetty instrumentteja ja tilastollisia ohjelmistoja jne., jotka eivät ole toimittajan käytettävissä. Kun julkaistu tutkielma on vielä vertaisarvioitu, ei oikein voi uskoa, että tiedetoimittajalla olisi lihaksia kohdistaa kritiikkiään mittaustuloksiin tms.

Viisas vaihtoehto, jonka toimittaja voisi ihanteellisessa maailmassa ehkä valita, olisi odottaa vahvistavaa tutkimusta samasta aiheesta tai kohteesta. Tämä taas ei sovi mitenkään meidän kellotettuun maailmaamme.

Mitä voisi tehdä? Ehkä saman alan tutkijoiden haastattelu on paras keino. Sitten on ehkä mahdollista verrata, mitä samalla alalla on jo julkaistu. Kritiikkiä voisi siis kohdistaa lähinnä tulosten merkittävyyden arviointiin.

Esimerkkinä sanon, että vedestä ja hiilidioksidista valmistettavaa polttoainetta keksitään tuhkatiheeään tiedejulkaisuissa ja aina entistä paremmin menetelmin (tutkijoiden mielestä). Tässä toimittaja voisi viitata siihen, ettei ikiliikkuja toimi. Eli tuo polttoainesynteesi vaatii aina energiaa. Kemian labrasynteeseissä sitä ei taas useinkaan erityisesti noteerata. Merkittävyyttä arvioitaessa synteesimenetelmän kilpailukohteena tulisikin nähdä vähintään kasvien polttoaineenvalmistuskyky. USA:n laivastolla muuten jopa on sellainen laitos, jolla valmistetaan polttoainetta meriveden hiilidioksidista ja vedestä. Kyse on runsaasti tarjolla olevasta ydinenergiasta yhdellä aluksella ja muiden (dieselkäyttöisten) alusten tarpeesta pysyä merellä mahdollisimman pitkään. Hinnalla ei ole olennaista väliä, kun puhutaan turvallisuudesta jne.

Eli kritiikki vaatisi aina työtä toimittajalta. Jos vain julkaiseen "mainoksen", eli lehdistötiedotteen, on äkkiä tehnyt rivimäärällä laskettuna työtä.

Käyttäjän tonihonkala kuva
Toni Honkala

Onko YLE:n tiedejournalismi skienstistä ja kaipaako se uudistusta?

JOHDANTO

YLE:n tiedeohjelmissa ja -uutisissa viestitään monista monimutkaisista asioista hyvin varmoin äänenpainoin, ja tehdään vahvoja olemassaoloväitteitä. Tällainen viestintätyyli voi johtua osaltaan (luonnon)tieteilijöiden parissa käytössä olevista tieteenfilosoioista (esim. positivismi) ja siihen liittyvästä puhekulttuurista.

Erikoista tässä tyylissä on, että journalistinen kritiikki loistaa täysin poissaolollaan tiedejournalismista. Joskus voisi kysyä vaikkapa näin: “Mihin tietonne/väitteenne tästä asiasta perustuvat?”, “Voitteko selittää kuulijoille, millaisiin filosofisiin perusoletuksiin tutkimustuloksenne perustuvat?” tai “Millaisia ja kuinka kohdallisia todellisuudenkuvauksia ajattelette tieteenalallanne voitavan rakentaa?”

TAUSTA-AJATTELUA

Ajattelen tässä blogikirjoitukseen liittyvässä keskustelussa esiintyneitä filosofisia näkökulmia eri ulottuvuuksina:

a) Arkiajattelut, joiden avulla selitetään arkipäiväisen elämän ilmiöitä (sis. myös joidenkin ihmisten käsitykset ja kokemukset ns. supernormaalista maailmasta) ja ”suunnistetaan" näiden selitysten ja teorioiden kuvaamassa maailmassa.

b) (Länsimaiset) tieteelliset ajattelut, jotka samoihin tietoteoreettisiin oletuksiin perustuessaan ovat ikään kuin "jalostettua arkiajattelua", ja joiden merkittävin pätevyysala on nuo samat arkipäiväisen elämän ilmiöt. Tosin ilmeisestikin esim. jotkin matematiikan ja (kvantti)fysiikan teoriat operoivat vahvasti arkipäivän ulkopuolella. Niidenkin lähtökohta näyttävät olevan kuitenkin nuo samat tietoteoreettiset oletukset, joiden vuoksi ne eivät operoi ulottuvuudessa c.

c) (Filosofinen) tietoteorian ja metafysiikan ulottuvuus, joissa tutkitaan tiedon ja fysiikan ylittäviä (meta ta physika), tai paremminkin niitä edeltäviä, asioita. Tällöin pohditaan mm. mikä on minä, mitä on tietoisuus, mitä on tieto, miten tieto on mahdollista, mitä on olemassa, mitä on olemassa oleminen, mitä on oleminen ylipäätään, jne. Näihin suuriin kysymyksiin ei tällä, eikä millään muullakaan, tasolla vaikuttaisi olevan meille yhteisesti kiistattomia ratkaisuja, koska tässä ulottuvuudessa ei pystytä "selittämään pois" äärimmäistä skeptisismiä ja solipsismia. Ne ovat omassa absurdiudessaan johdonmukaisia ja järkeviä näkemyksiä.

Jotta järkevä toiminta ja elämä olisi mahdollista tasoilla b ja a, täytynee äärimmäinen skeptisismi ja solipsismi jättää rauhaan mystikoiden kokemusperäisesti tutkittavaksi, ja vain hyväksyä oletuksiksi muun muassa ja erityisesti seuraavia uskomuksia: olisi olemassa erillisiä tietoisia olentoja ja tietoisuudesta erillinen itsessään olemassaoleva maailma/-moja, olisi mahdollista rakentaa tieto- ja kuvausjärjestelmiä, joiden avulla voisimme navigoida kokemissamme ulottuvuuksisas b ja a.

Mutta johtuen ulottuvuuden c luonteesta (kaikki aisteihin perustuva tietomme on alisteista sille) on (luonnon)tieteen avulla nähtävästikin mahdotonta sanoa mitään varmaa siitä. Tämä ei tarkoita, etteikö (luonnon)tiede olisi toimivaa ja järkevää. Se tarkoittaa vain sitä, että sillä näyttäisi olevan omat rajoitteensa ja pätevyysalueensa.

Tärkeää tässä on se, ettei kannata sekoittaa ulottuvuuksia: Esimerkiksi näen edessäni puun, ja pohdin, että en tiedä onko se 1) koivu vai 2) mänty vai 3) onko tämä kaikki vain tietoisuuteni tuottamaa harhakuvaelmaa. Tällöin voin keskittyä ulottuvuuksiin a ja b, ja selvittää miten koivu eroaa männystä, ja näin saan toimivan ratkaisun operoidakseni ulottuvuuksissa a ja b. Näin saavuttamani ratkaisu ei kuitenkaan poista kysymystä "3) onko tämä kaikki vain tietoisuuteni tuottamaa harhaa". Tämä kysymys on ulottuvuuden c kysymys, ja siihen joudun etsimään ratkaisua tai ratkaisemattomuutta sieltä.

Kehitystehvänä tällaisessa ajattelussa on epävarmuuden sietokyvyn lisääminen: ulottuvuudesta c ei nähtävästikään ole mahdollista saada "varmaa'" tietoa, ja koska ulottuvuudet a ja b perustuvat ulottuvuuteen c, on kaikki niidenkin "tietäminen" suhteellista tietämistä, ei absoluuttisen varmaa.

YLE:N TIEDEJOURNALISMIN TILANNEKUVA

Tällä hetkellä YLE:n luonnontiedettä käsittelevistä ohjelmista (tiedejournalismista) syntyy vaikutelma, että (luonnon)tieteiden avulla voitaisiin sanoa (myös metafyysisillä tasoilla) jotain perimmäisen todellista yhteisesti koetusta maailmasta. Näin asianlaita ei vaikuttaisi olevan, joten journalismi on joko tietämättömyyttään tai tahallisesti harhaanjohtavaa. Molemmat ovat vakavia asioita puhuttaessa valtakunnallisesti merkittävimmästä mediasta.

Se, miksi (luonnon)tieteiden avulla ei voitaisi sanoa jotain (metafyysisen) todellista maailmasta, johtuu jo aiemmin esiintuoduista tietoteoreettisista ongelmista. Esim. ihan Wikipediastakin voi saada yleiskuvan niin sanotusta positivisesta filosofiasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Positivismi). Sillä on käsittääkseni merkittäviä yhteisiä piirteitä luonnontieteiden parissa käytettyjen tieteenfilosofioiden kanssa. (Humanististen ja yhteiskuntatieteiden tieteenfilosofioissa painottuu ehkä enemmän konstruktivistiset teoriat).

En kritisoi luonnontieteellistä metodologiaa sinänsä. Kuten aiemmin kirjoitin, se käsittääkseni vaikuttaisi olevan merkittävä tapa rakennella yhteiskunnalista tietovarantoa päätöksenteon, terveydenhuollon ja teknologisen teollisuuden tarpeisiin.

Kritiikkini kärki on se kritiikitön puhetapa, jolla (luonnon)tieteellisistä teorioista puhutaan varmoin äänensävyin ja vahvoin olemassaoloväittein. Tällaisella logiikalla (YLE:n) toimittajien pitäisi antaa vaikkapa poliitikkojenkin puhua mitä vain ilman kritiikkiä.

Tieteellisten tutkimustoimintojen yksi keskeisin käyteaine on työhön kohdistuva kritiikki. Se auttaa löytämään tutkimustyön teorioista ja tutkimuksesta kehitettäviä kohtia. Näin menetellen tiedejournalismikin auttaisi kehittämään yhä parempia tieteitä. Sen lisäksi YLE auttaisi lisäämään ymmärrystä ja tietoutta tieteellisen ajattelun ja toiminnan kyvyistä ja mahdollisuuksista.

Nyt journalismi vaikuttaa skientistiseltä propagandalta, ja se murentaa median uskottavuutta. Sama ongelma tosin on läsnä laajemmaltikin tiedejournalismissa. Esim. Tiede- ja Tieteen kuvalehdet, Suomen suurten päälehtien tiedepalstat, ja ulkomailta vaikkapa BBC.

KRITIIKKI

YLE:n tiedejournalismiin kohdistamani kritiikki kiteytyy puhetapoihin. Kritisoin siis YLE:n tiedejournalismin diskurssia, puhekulttuuria (ja siten oletettavasti myös ajattelutapoja).

YLE:n tiedeohjelmia seuratessa voi törmätä siihen, että ulottuvuuden b asioista puhutaan kuin ne olisivat absoluuttisen varmaa tietoa. Esimerkiksi toimittaja voi puhua, tai antaa haastateltavan tutkijan puhua, mielestä ja aivoista synonyymeinä, vaikka tietoisuudentutkimus jo ulottuvuudessa b on monisyistä; aivojen ja mielen samaistaminen edustaa vain yhtä teoreettista suuntausta.

Ohjelmissa voi myös korkean tason tutkija sanoa jotakin sellaista, että "analogioihin perustuva ajattelutapa on luonnostaan koodautunut aivoihimme" - millaisiin tutkimuksiin ja teoreettisiin oletuksiin tällainen väite perustuu? Jos väitettä perusteltaisi vaikkapa ajatuksella, että “emme vielä tiedä asiaa varmaksi, mutta tulevaisuudessa tiede tulee ratkaisemaan tämänkin ongelman”, niin onko se älyllisesti rehellistä?

Toimittaja voi myös sanoa, tai antaa haastateltavan tutkijan sanoa, että "alkuräjähdys tapahtui silloin ja silloin", vaikka ilmeisesti teoria alkuräjähdyksestä rakentuu mittauksille ja aiemmille teorioille. Mitään suoraa kokeellista tutkimusta alkuräjähdysteorian toimivuudesta on näillä näkymin mahdotonta järjestää.

(Aikoinaan muuten looginen empirismi joutui luopumaan vaatimuksestaan, että tulee lopettaa kaikki sellainen puhe, mikä ei perustu empiiriseen tutkimukseen. Tässä vaatimuksessaan, kuten suuntauksen kriitikot osoittivat, on looginen ristiriita, ja se johtaa mahdottomuuksiin. Nykyäänhän monia (luonnon)tieteiden parissa tutkittuja asioita ei nähtävästi tarvitse empiirisesti testata, ja silti niistä voidaan puhua pätevinä teorioina.)

Ylipäätään YLE:n tapa tehdä journalismia (luonnon)tieteistä rakentuu "varmalle puheelle". Saatetaan tehdä vahvoja olemassaoloväitteitä, kuten tiede on kiistatta osoittanut, että jokin asia on niin tai näin. Kiistattaosoittamisen voi ajatella toimivan järkevästi ulottuvuudessa b, ja vaikuttavan myös ulottuvuuden a ajatteluihin, mutta on erittäin kyseenalaista soveltaa sitä ulottuvuuteen c (ks. aiemmin kirjoittamani kohta ulottuvuuksien sekoittamisesta).

Ohjelmissa saatetaan myös arvailla (tehdä hypoteesin) jonkun ihmisillä nykyisin olevan piirteen olevan evoluutioteoriaan liittyvän luonnonvalinnan seurausta ilman mitään tutkimusdataa piirteen kehittymisestä. Tämä on hieman kuin kristitty kysyisi, “mitähän ne siellä taivaassa nyt oikein tekevät?” Siinä siis tehdään hypoteesi (piirre on kehittynyt luonnonvalinnan seurauksena, kuolleet menevät taivaaseen) tietynlaiseksi oletetussa maailmassa, ja teoretisoidaan sitten sen maailman sisällä ilman todistusaineistoa. Molemmat todennäköisesti myös vetoavat, että tulevaisuus tulee selvittämään tämän asian todenperäisyyden.

Tapa puhua asioista varmoina olemis-väitteinä on sinällään jo monien tieteellisten menetelmien ja metodologioiden vastaista, koska eräs yleinen tapa ajatella tieteellisistä teorioista, että ne (totuuden korrespondenssiteorian mukaisesti) ovat karttoja, jotka kuvaavat maastoa alati tarkentuen, mutta eivät ehkä koskaan saavuta “oikeutta”. Tieteellisiä metodologioita näyttäisi olevan monia, ja jotkut luokittelevatkin skientismin erääksi piirteeksi uskon vain yhteen tieteelliseen metodologiaan, joka yleensä määritellään luonnontieteiden parissa käytetyksi.

PARANNUSEHDOTUKSIA

Skientistinen ja kritiikitön (luonnon)tieteen mainostaminen pois ja tilalle kriittisempää, “todenmukaisempaa” kuvausta siitä, mitä ja miten tieteiden avulla voidaan sanoa jotain kokemastamme maailmasta. Millaisiin tieteenfilosofisiin oletuksiin tieteelliset tutkimukset perustuvat. Esim. luonnontieteet ovat toinen suuri tieteiden osa-alue; toinen on humanistis-yhteiskunnalliset tieteet. Näillä kahdella on jo lähtökohtaisia eroja tieteenfilosofioissaan (positivismi ja konstruksivismi), ja suuret määrät tieteenalakohtaisia paradigmaeroja.

Filosofiaa ja tieteenfilosofiaa lisää ohjelmistoon. Tieteet ovat osa filosofiaa, koska perustuvat filosofisille ajatuksille ja oletuksille. On erikoista, että YLE:llä ei näistä asioista ole juurikaan ohjelmia!?

Toimituksen poiminnat